Auto testissäni oli vuoden 2020 BMW 330e Plug-In hybridi. Omaa silmääni hivelevä sporttinen farkku, joka toimii myös loistavasti perheautona. Uskoisin. Varustelut autossa ovat kattavat, enkä osaa noviisina hirveästi niitä muihin autoihin tai merkkeihin vertailla. Uskon näiden olevan ainakin samalla tasolla muiden hintaluokassa ja merkeissä pyörivien autojen kanssa. Omiin tarpeisiini tarvittavat varustelut löytyivät ja hieman päällekin. Koska en ole aikaisemmin BMW:llä päässyt ajamaan, oli koeajo ensimmäinen laatuaan kyseisellä automerkillä.
Tällä hetkellä koeajamani auto on myynnissä 57 000 euron hintaan, mikä nopean vilkaisun jälkeen osuu oivasti auton hintahaarukkaan ympäri Suomen varustetasosta riippuen. Plug-In hybridi Bemarilla on mahdollista ajaa myös pelkällä sähköllä ja ilmoitettu kantama sijoittuu jonnekin 50–60 km korville. Itse en latauspistettä päässyt kokeilemaan, mutta lukaistuani asiasta, virtaa päivän tarpeisiin saa kodin töpselistä kolmessa-neljässä tunnissa. Omasta mielestäni tämä on mukava lisämahdollisuus päivittäisiin lyhyihin ajoihin ja ekologisuuteen sekä tietenkin keventävä vaikutus bensakuluihin. Käytännön ajossa en hybridiominaisuutta kuitenkaan huomioinut erityisesti. Lasken tämän hyviin asioihin auton osalta.
Aloitin kotimatkani Espoosta konttorin pihalta kohti Vantaan Tikkurilaa. Ensivaikutelma auton sisätiloissa oli varsin miellyttävä – ajotietokoneen ja muut medialaitteet sain toimimaan itselleni sopivalla tavalla ja suhteellisen nopeasti. Hieman medialaitteen menua selailtua tykästyin myös melko simppeliin käyttöliittymään. Sisustus oli auton värimaailmaan sopivan tyylikäs; tummaa nahkaa ja kangasta säilyttäen tietyn brändiarvokkuuden ja premium-tason. Mikään ei tuntunut tai näyttänyt halvalta. Musiikit soimaan ja ruudusta ulos.
Hybridi-tilassa liikkeellelähtö ei tuntunut ollenkaan niin äkkipikaiselta ja kontrolloimattomalta kuin erään aikaisemmin koeajamani hybridin kohdalla, vaan auto lipui sulavasti liikkeelle juuri sillä vauhdilla miten kaasupolkimelle antoi painetta. Näkyvyys auton sisältä oli henkilökohtaiseen makuun hieman liian rajattu ja etenkin takaikkuna yllätti, siitä ei oikein tehnyt mieli katsella ulos pienen kokonsa vuoksi. Sen sijaan peruutuskamera tutkineen sekä 3d-mallinnuksineen tarjosivat uuden kokemuksen parkkiruudusta pois pakittamiselle. Nykyaikaa se on tämäkin.
Vaihteiden vaihto autossa hoituu pienellä kepillä, joka ei liiku ja lukittaudu asentoon, vaan sitä responsiivisesti tökitään eteen tai taakse, jolloin haluttu tila vaihtuu. Tykkään itse fyysisesti liikuttaa vaihdekeppiä, joten alkuun tämä ratkaisu tuntui omaan makuun hieman pökkelöltä, mutta muutaman päivän ajeluiden jälkeen jäi tästäkin positiivinen fiilis. Myös taustapeilin auringon heijastuksia varten tummennettu kuva jäi häiritsemään sen sulkiessa rapaisen ja pienikokoisen takaikkunan taakse loputkin näkyvyyden jäänteistä. Tähän olisi varmaan jollain keinolla voinut vaikuttaa, mutta jääräpäisyyttäni jätin asian sikseen. Auto ruudusta ja matkaan.
Tykästyin välittömästi vaivattomaan ja juohevaan ajotuntumaan, mikä autosta takamukselle ja näppituntumalle välittyi. Vaikka auto kokonsa puolesta farkku onkin, ei se tuntunut yhtä kömpelöltä kuin aikaisemmin samantyyliset ajamani autot, vaan ketterältä ja sulavaliikkeiseltä. Ajomukavuuden takasi hyvin varustellut sisätilat. Etenkin nykyään melkein vakiovarusteena tuleva ratinlämmitin sai suupieleni koholle pakkassäästä autoon astuessani.
Kehää pitkin ajaessani myös vakionopeudensäädin tuli nopeasti tutuksi, eikä vaatinut sen koommin manuaalin pläräämistä. Autossa ei tietääkseni testiajoni aikana ollut kaista-avustin aktivoituna. Tästä tulikin mieleeni edellisen testiauton vastaava lisävaruste, varsinainen ”hitti vai huti”; siinä tutkat eivät toimineet kunnolla tietöiden runtelemalla Kehä ykkösellä ja auto halusi väkisinkin ajattaa naapurikaistan kuskin ovesta sisään. Palatakseni nykyiseen testiautoon ajokokemus kokonaisuudessaan taloyhtiöni parkkihalliin sujui erittäin sulavasti, myös ruuhka-ajan kotimatkaliikenteen seassa poispäin Helsingistä sekä hieman ahdistavaan kapearuutuiseen parkkipaikkaani.
Itseni ollessa täysin noviisi uusien autojen ja etenkin uuden autoteknologian kanssa, päätin pitää tämän auton ajossani myös seuraavan päivän. Fiilikseni oli kuin vasta kortin saaneella ja menoja piti keksimällä keksiä, jotta pääsi edes hetkeksi takaisin auton rattiin. Ensikosketukseni saksalaisiin premium-tason autoihin sujui siis varsin miellyttävästi enkä olisi autoa halunnut autoliikkeen työntekijöille vielä jättää. Ehkä tulevaisuudessa pääsen vertailemaan myös muiden valmistajien vastaavia malleja ja koen todellisen eron näiden välillä.
Lyhyesti sanottuna tykkäsin autosta. Kovasti.
Mikäli koeajo kiinnostaa niin varaa itsellesi sellainen!
