Heräsin koeajoon, kun perheen autoissa alkoi olla kilometrejä yleisesti suositeltavan rajapyykin verran. Tällä kertaa meillä ei ole lainkaan tarkkaa speksiä autolle, jota olemme hankkimassa. Vertailuviivalle on ilmestynyt hyvin erilaisia autoja; mm. Kia Stinger, Kia Optima, Volvo 60 ja BMW 320 ja vanhempikin Porschekin tuntuu siintävän toisen osapuolen unelmissa. Mikä näitä autoja siis yhdistää; ehkä täysin uusi ja avoin näkökulma autonvaihtoon.

Minua viehättävät tietyntyyppiset autot, joissa yhdistyvät virtaviivainen ulkomuoto, urheilullisuus, jopa käytännöllisyyden ja hinnankin varjolla. Tunnepeliä siis, näinhän se menee. Tästä syystä valitettavasti farmarimallit eivät ole päässeet perheeseemme vielä kertaakaan, vaikka 4-henkisenä, laskettelevana ja golfaamana perheenä luulisi meidän istuvan hyvin farmariauton kohderyhmäksi. Nyt kuitenkin ajoin farkkumallia sedanin puuttuessa koeajo-autolistalta. En varmasti ole teknisiltä tiedoltani taidokkain, vaan ajotuntuma ja fiilis määrittävät tuomiotani autoista.

Volvo 60:n päätin koeajaa, sillä viimeisin tuntuma ajettavuuteen oli vuodelta 2002. Tämän jälkeen kontaktipintani Volvoihin on lähinnä yritysautomaailmassa nousseen suuren suosion XC60:n muodossa.

Brändi itsessään tuo uusissa autoissaan esille ruotsalaisuutta; nahkapenkin reunaan oli ommeltu Ruotsin lippu. Liekö tässä pyritty ankkuroimaan brändi alkuperilleen kiinalaisen omistajan sijaan. Pieni yksityiskohta pisti silmään, onko sitten hyvä, huono vai merkityksetön – jokaisella mielipiteensä.

Itse auto oli Volvo V60 T8, ladattava hybridi. Omalla profiilillani hybridi olisi fiksu vaihtoehto, sillä ajan n 40 km päivässä, johon sähkölataus riittää hyvin ja autolla voisi päästä työmatkat päästöttömästi. Toki kaasujalka vaikuttaa asiaan ja lataus tulee olla säännöllistä. Koska ajan nyt bensa-autolla, hybridiin siirtyminen toisi muutoksen auton käyttöön. Sähköauton äänettömyys on vilkkaalla lapsipihallamme mietityttävä asia, mutta plussapuolelta auto on hiirenhiljainen, myös rengasääniltään.

Auto on silmää hivelevän tyylikäs sisältä. Paneeli on moderni, älykäs, kosketusnäytössä varustettuja toimintoja on suurin osa ja ne ovat helposti käytettäviä. Ajoprofiili sen sijaan toimii kätevästi yhdestä napista. Auton lasikatto tuo ehdottomasti avaruutta ja valoa autoon ja tuntuu, että lasten mieltymykset eri autoihin määrittyivät juurikin lasikaton ja peruutuskameran mukaan. Miten jännää heistä onkaan nähdä ajoon lähtö ylhäältä otetusta ilmakuvasta ja kuskille tämä toiminto kertoi tarkasti missä kohtaa edessä oleva este kulkee! Auto on muutenkin sisätiloiltaan kuin tehty meille. Takakontti on tilava ja siihen uppoisi heittämällä tarvittavat harrastusvälineet.

Ajettavuudelta tykkään jämäkistä, jopa junamaisista mutta ketteristä autoista. Volvossa tätä ulottuvuutta löytyi todella, sporttiprofiililla kiihdytyskin tuntui napakasti. Tämä on aina kiva lisä mielelle, vaikka sporttisuus usein jää jalkoihin ruuhka-ajossa. Volvolla on vahva mielikuva turvallisuuden saralla ja tämä lupaus huokui autosta. Volvon pääjohtaja olikin hiljattain luvannut, että vuoteen 2020 mennessä yksikään ei kuole Volvon kyydissä auto-onnettomuuden vuoksi. Kunnianhimoinen tavoite, hienoa!

Turvallisuuteen liittyen, ehdottomasti mainitsemisen arvoinen ja muista erottuva oli Volvon oma adaptoituva nopeussäädin ja auton pilot assistent. Auto ennakoi edellä olevaa liikennettä virheettömän oloisesti ja varmasti, jolloin ajamisesta pääkaupunkiseudun liikenteestä on huomattava apu. Aluksi tuntui oudolta, kun pilot assistentilla auto todella ohjasi itseään, mutta miten helppoa ajamisen olikaan kevyellä käsituntumalla!

Volvolle iso kiitos tuli palvelusta. Bilian henkilöstö oli ystävällistä, reagoivaa, kuuntelevaa – juuri sellaista kun tuon hintaluokan ostoksissa tuleekin olla. Tämä jos jokin vaikuttaa mielikuvaan, jota autosta syntyy – asiakaskokemukseen, josta vain pieni osa rakentuu itse tuotteen teknisten ominaisuuksien ja hinnan osalta.

Hinta varusteilla n. 66 000 €

 

Reetta Kuusikko
Asiakaskokemus
Fleet Innovation Oy