Hankin syksyllä käyttööni sähköhybridiauton. Taustaksi mainittakoon, että ajan vuodessa noin 50.000 kilometriä. Näillä määrillä ajavan ei yleisesti ottaen suositella sähköhybridiin siirtymistä. Itse päädyin hybridiin, koska tekniikka on kehittynyt ja sähkö saattelee jo lähes 50 kilometriä yhdellä latauksella. Lisäksi valitsin saatavilla olevan dieselhybridin, joka on nyt allani, “nakuttaa” sähkön loputtua. Joskin olisin voinut valita myös bensahybridin, koska monella mittarilla diesel vs. bensa mittelö on tasoittunut.
Ensikokemukset ovat hyvät, jopa niin hyvät, että väittäisin, ettei paluuta perinteiseen moottoriin enää ole. Hybridi on tietenkin hiljainen, sähköllä ajo on äänetöntä. Lisäksi tehokkuus autossa on hurja, ohitustilanteissa ei jää jalkoihin. Ison plussan annan sille, että työpäivien ulkopuolella viikonloppuisin liikkuminen on käytännössä sähköistä. Ekosähköä kotiin ostaessa autoilu ”siviilissä” on lähes päästötöntä, joka on minulle tärkeä arvo.
Lataustoimenpiteestä tulee rutiininomainen toimenpide, kunhan sen alusta alkaen tekee aina kun mahdollista. Itse lataan lähtökohtaisesti tutuissa olosuhteissa eli kotona ja töissä. Liikkuessani yleisillä paikoilla en erikseen etsi lataustolppaa, mutta ilman muuta lataan sellaisen osuessa hyvin kohdalle, ei niitä toki liikaa vielä ole. Ladattavan hybridin hankkijan onkin mielestäni tehtävä ”lataamissitoumus” jo ostovaiheessa. Latauksen tekemättä jättäminen tai ajatuksella “kunhan viitsin” olisi sekä luonnonvarojen hukkaan heittämistä että rahan tärväämistä. Koboltti- ja nikkelivaroja olisi kaiveltu turhaan ja muutenkin tekninen hienous jää kokematta.
Kaikkinensa autoni keskikulutus on nyt 9000 kilometrin jälkeen 4,0 litraa, suurin osa ajokilometreistäni kertyy moottoritiellä, joten keskivauhti on aika korkea. On selvää, että jos työmatkani olisi lyhyempi ja vauhti alhaisempi, romahtaisi kulutus reippaasti alaspäin, mutta hyvä luku tämäkin. Aiemmalla dieselilläni kulutus oli 6,5 litraa satasella. Vastaavia reilun neljän litran lukemia on onnistuttu saamaan myös bensahybrideillä, mm. Skodan Superb hybridin koeajo oli mielenkiintoinen, luettavissa koeajo-palstallamme.
Hybridiautoilu sujuu haluttaessa automaattisesti hybriditekniikalla, mutta yleensä oma kiusaukseni on kikkailla tekniikkaa vastaan. Työmatkani ajelen Hämeenlinnasta Klaukkalaan asti polttomoottorilla, sen jälkeen loput matkasta Espooseen sähköllä. En siis anna sähkön ”palaa” hukkaan moottoritien nopeudella, vaan ainakin yritän optimoida ekologista kulkemista säästämällä sähköajon pienemmille nopeuksille manuaalisesti napista painellen ja tekniikkaa ohjaillen.
Kaikissa autoissa ei voi ohjata sähkön käyttöä, mutta useissa hybrideissä mahdollisuus on napin takana. Sähkö riittää mersussani noin 40-50 kilometrin ajolle, sama määrä on käytännössä kaikissa uuden tekniikan hybrideissä. Vertailun vuoksi, Skoda Superb hybridi pääsee teknisten tietojen mukaan jopa 60 kilometriä, joskin koeajossamme tämä ei toteutunut. Näistä sähkökantaman luvuista voikin todeta, että uuden tekniikan hybridi on loistava vaihtoehto henkilöille, joiden ajosuorite päivittäin on alle 100 kilometriä ja täyteen lataus tapahtuu vähintään kerran vuorokaudessa, kotona ja/tai töissä.
Hienoa liikkumiskokemusta, silti muutamia kehitystoiveita
Miinuksia hybridiauto(i)sta tai tekniikasta on vaikea löytää, olen tosi tyytyväinen tekniikkaan, vauhdikkuuteen, äänimaailmaan ja ajettavuuteen kaikkinensa. En kokenut ”vanhan tekniikan” hybridejä varteenotettavina, koska niiden kantama pyöri oikeasti noin 10-20 kilometrin tasolla. Nyt lukemien noustua suosittelen tutustumaan hybridien maailmaan. Lisäkannustimena on se, että hybridiautojen jälleenmyyntiarvo vaikuttaa varsin hyvälle parin vuoden päähän katsottaessa. Alhainen autoverokin ohjaa katselemaan hybridien suuntaan.
Miinuksia käytettävyydestä yleisellä tasolla löytyy runsaasti. Voi toki olla, että osa menee osaamattomuuden piikkiin. Silti, jos osaamattomuus on syy, voi siinäkin pohtia, onko asiakasta ajateltu tarpeeksi, jos ei autoalan asiantuntijaksi itseään tituleeraava toimari kykene ensi silmäykseltä oikein toimimaan?
Miinusluettelon voisin aloittaa lataamisesta yleisillä paikoilla, se on hankalaa. Maksaminen vaatii joko oman latauslätkän tai applikaation, pahimmillaan molemmat. Yhdellä applikaatiolla ei pärjää, maksulätkistä puhumattakaan. Niitä pitää tilailla tukuittain, jos haluat varautua sujuvaan lataamiseen ”missä tahansa.” Miksiköhän luottokorttimaksaminen ei onnistu?
Toinen miinus on se, että mikä on kenenkin mielestä ”julkinen latauspiste” tai ”yksityinen latauspiste.” Esimerkiksi Espoon Technopoliksen parkkipaikalla oleva työpaikan latauspiste on Fortumin mielestä yksityinen ja Technopoliksen mielestä julkinen. Plugsurfingin maksulätkä ei tässä toimi, vaan maksua olen joutunut suorittamaan alkuun tekstiviestillä koska liiemmin mikään lukuisista appi-palveluista ei toiminut eikä jo mainittu Plugsurfingin maksulätkäkään virittänyt sähköä kulkemaan. Piti tilailla erillinen muovilätkä Fortumilta, joka sittemmin ratkaisi asian. Ehkä tähän vielä löytyy vielä sujuvampi ratkaisu kuluttajalle, mutta alkukankeutta on.
Vielä miinusluetteloa vähän jatkaakseni, latauspisteen hankinta kotiin… Tämä saisi olla kiinteä osa autojen myyntiprosessia, jopa hintaa. Osa automerkeistä ja liikkeistä auttaa tai osaa edes neuvoa näiden hankinnassa, mutta liian usein tämä jää (yksityis)ostajan omaksi perehtymiseksi. Yrityksille on näissä palvelua jonkun verran konseptoitu, varsinkin jos autokanta on vähänkin mittavampi. Eiköhän tässäkin palvelu hiljalleen mene kokonaisvaltaisemmaksi.
Otetaan vielä yksi miinus, se liittyy auton ja ratin väliseen toimijaan, ei siis tekniikkaan. Autojen vähäiset latauspaikat ovat mielestäni varattu autojen lataamiseen, ei parkkeeraamiseen. Ymmärrän, että kesken päivän ei auton siirto ole aina mahdollista, edes järkevää. Mutta tarkoitan ennen kaikkea sitä, että jos hybridiautoilija ottaa hybridi/sähköautopaikan, olisi vähintäänkin kohteliasta, jopa velvoittavaa ladata autoa siinä. Usein näkee tilanteita, joissa sähköistetty auto on latauspaikalla, mutta johtoa ei ole vedetty latausta varten paikalleen. Kyse on silloin tosi kalliin parkkiruudun väärinkäytöstä ja toisten sähköautoilijoiden latausmahdollisuuden viemisestä. Itse sijoittaisin latauspaikat mahdollisimman kauas parkkialueiden laitamille, jolloin ”mukavuusparkkeeraus” jäisi tekemättä näille paikoille.
Kaikkinensa, miinusasiat ovat aika pieniä ja liittyvät osin tottumukseen. Plug-in hybridien määrän lisääntyessä tulevat palvelutkin paranemaan ja helpottumaan. Rohkaisen auton hankkijaa tutkimaan vaihtoehtoja laajalti. Vaikka kirjoitukseni keskittyikin plug-in (=ladattava) hybridi käyttöön, on valittavissa myös ns. itselataavia hybridejä, joissa päärooli on kuitenkin polttomoottorilla. Itselataava-termi on aavistuksen kiistanalainen, itsekin olen saanut sen käytöstä palautetta. Kaasuhybridit, sähköautot ja perinteiset polttomoottoritkin kehittyvät koko ajan ekologisempaan suuntaan – auton hankkijalle on lukuisia vaihtoehtoja. Fleet Innovationin uusi FleetHelp-palvelu auttaa auton valinnassa niin neuvomalla kuin koeajoja järjestämällä. Anna meidän auttaa, tutustu palstaan ja tilaa oma koeajosi.
Mielenkiintoista autoilun vuotta 2020
Sakari Viitanen
hybriditoimari
