Koeajossamme oli sähköautoilun pioneeri Nissan Leaf. Kyseessä oli toisen sukupolven Leaf 62 kWh e+ Tekna täyssähköauto.
Auton luvattu yhdistetty toimintamatka on 385 km ja kaupunkiajossa 528 km. Varsin kohtuulliset lukemat, kun ottaa huomioon, että auto perustuu vuonna 2017 markkinoille tuotuun toiseen sukupolveen.
Ajossa ollut sähköauto oli uuden karhea vuonna 2020 rekisteröity, mutta tekniikka on kuitenkin peräisin 4 vuoden takaa. Tulee väkisinkin mieleen, onko sähköautojen iso kehitysharppaus vasta edessä.
Yleistunnelma Nissanin sähköautosta
Mielikuvana minulla on aina ollut, että Nissan Leaf on kätevä, pieni kaupunkiauto. Auton koko kuitenkin yllätti. Auto on lähes neljä ja puoli metriä pitkä, joten ihan pienestä hatchbackista ei voida puhua.
Toisaalta tämä oli enemmänkin positiivinen yllätys. Tilaa oli riittävästi – edessä, takana ja takakontissa.
Ulkoisesti auto on silmää miellyttävä, mutta ei katseita kääntävä. Erityisen mukava yllätys oli, että latauspistokkeen paikka oli keskellä konepeltiä. Itseäni harmittaa, että turhan usein latauspaikat ovat epäkäytännöllisissä paikoissa. Leafissa latauskaapelin yhdistäminen autoon sekä laturiin onnistuu paikaltaan eikä piuhaa tarvitse vedellä ympäri autoa.
Auton sisätilat olivat siistit ja kaikki löytyi sieltä mistä ne on totuttu ”normaaliautossa” löytämään. Mitään futuristista sisustusta autoon ei ole tehty, toisin kuin moneen sähköautoon tehdään. Nissan Leaf kaipaakin silti mielestäni vähintään sisätilojen päivityksen.
Kaikki tarvittava autossa oli, mutta hieman vanhentunut fiilis siitä jäi. Erityisesti vaihdekepille varattu suunnaton tila keskikonsolista jäi ihmetyttämään.
Penkit olivat mukavat, mutta istuinkorkeus oli omaan makuuni liian korkea, eikä sitä alemmaksi saanut. Tähän on ehkä syynä myös auton suhteellisen korkea profiili.
Mitään luksusta Nissan Leaf ei tarjoa sisätiloiltaan ajajalle, mutta varsin toimiva se silti on.
Koeajo – Nissan Leaf 62 kWh
Matka alkoi tuttuun tapaan Espoosta toimiston pihalta. Matkan määränpäänä oli Helsingin keskusta. Autosta huomasi heti, että se oli yllättävänkin pirteä. Onhan autossa 214 hevosvoimaa.
Autossa oli suhteellisen jämäkkä fiilis, mistä itse tykkäsin. Päätin heti kokeilla Nissanin e-pedalia, joka käytännössä mahdollistaa yhdellä polkimella ajamisen vaihteen B kanssa. Tähän tottuikin nopeasti ja kokemus oli varsin miellyttävä.
Onnistuin ajamaan läpi Helsingin keskustan kotiini painamatta jarrua kertaakaan. Auto oli minulla viikonlopun yli ja kilometrejä kertyi n. 320 – koeajoa sekä kaupungissa, maantiellä että moottoritiellä.
Käytännössä olisin voinut koko viikonlopun ajaa samalla akulla, mutta testimielessä latasin akkua aina kun mahdollista. Akku lataa varsin pirteästi ja oikealla tolpalla auto lataa alle 45 minuuttia tyhjästä täyteen.
Kaupunkiajossa auto pääsee ominaisuuksiinsa. Vaikka ihan pieni sähköauto kyseessä ei olekaan, mukavan ketterältä se tuntuu. Kaupunkiajon toimintamatkaksi on luvattu valmistajan toimesta 528 km.
Oman kokemukseni mukaan tämä on jopa hieman alakanttiin. Auton toimintamatka ei tuntunut vähenevän lähellekään samaan tahtiin kuin kilometrejä kasvoi mittarissa.
Moottoritiellä autoon kuului varsin paljon rengasmelua, mutta ehkä tähän kiinnittääkin juuri sähköautoissa herkemmin huomioita, kun moottoriääniä ei ole. Moottoritiellä, kun mennään 100 km/h vauhtiin tai yli, ei oman kokemukseni mukaan luvattu toimintamatka pidä paikkaansa. Tämä on tosin tyypillistä sähköautoille. Paras ajovauhti akun kannalta onkin siinä 80 km/h vauhdissa.
Suosittelisinko Nissan Leafia yritysautoksi?
Pitkää matkaa päivittäin ajavalle en ehkä autoa suosittelisi, mutta pääsääntöisesti kaupunkiajoon oli Nissan Leaf varsin mainio peli.
